The Fulfilment of My Dreams

Author's note: This fic has a peculiar history. It was originally inspired by a couple of illustrations by Peko from the visual novel "Sono Hanabira ni Kuchizuke o 2: Watashi no Ōjiko-sama" a few years ago, but it took me rather long to find out about the existence and the name of that game, and even longer to sketch, write and finish the story. Please note that Akiko and Shizuna are original characters, although they look like Kaede and Sara Kitajima.

Many thanks to Miroku, Mandi and the NBB posse of AnimeB; to Nettogrof and pkChinensis of the Lililicious community; to Ryûchan of Blogger; and finally, to V. It took various amounts of input, information and support from all of you to get here.
______________________________


THE FULFILMENT OF MY DREAMS

A yuri fic by Katajanmarja, 2007--2011

It is not an actual bad dream I am having, merely an unpleasant one.

Very, very slowly the tides and waves of subconscious drive me to the shores of reality. It is a relief to notice that I am quite peacefully lying on the sheets in a quiet room, not at the university facing a number of everyday problems I would be increasingly unable to cope with.

However, my head is heavy, and opening my eyes feels difficult. Yes, I am still sleepy, plus I have a mild headache.

Soon I become aware of two more uncomfortable things: It is too hot, and I cannot move my right arm.

The good news is that the weight lying on my arm is my dear girlfriend Shizuna.

She is deep asleep, breathing so softly that I can barely notice it. She has clung tightly to me, resting her own right arm between my breasts, her fingers almost reaching to my left shoulder.

My god she feels good. Her skin against mine feels good, her silky hair feels good, the sensation of her chest gently swelling feels so good.

I enjoy all this for maybe three minutes, recalling all the nights filled with emptiness before I knew her.

Then I am forced to risk being unromantic and admit to myself: I would not like this moment to go on forever. Being close is not the problem, I just badly need to turn onto my side. Ugh, do I have to go to the toilet? At least I must get undressed! Stupid me, putting on my pajamas out of sheer habit, not realizing that her warmth would be enough. Besides, it is warmer in Shizuna's place than in mine.

She might not be as sharp as me when it comes to studying, but she sure knows how to do life. I find myself envying her practical and easy-going attitude daily. She knew it would make sense to sleep naked, while I... was I being coy, just moments after we had made love?

I do not have the heart to wake her. It is me who has been the idiot. I decide that I shall be able to fall asleep again, and I close my eyes.

Tired as my body is, my head is feeling clearer and clearer. I see visions of myself leaving the university in the afternoon, making my way to the station, sitting on the train, stiff and stressed out after a hard week, yet anxious to get to her. Hugging on the platform, shopping together, helping in the kitchen (she cooks way better than I do). Taking a little walk in the dark of the evening, feeling the pleasant tickles in my belly, expecting what will follow once we reach her home again...

It's a good life, isn't it?

I mean, I never knew of better. The stress and the strain have been there almost as long as I can remember, but nobody and nothing before her could balance them out. Yes there would be moments of joy, even happiness, but they used to be like tiny fragments of something... something much more beautiful, something I knew to exist but could barely imagine.

And still.

I see myself sitting on the train, slowly gaining distance to the duties that fill my life on weekdays. Freedom to love, freedom to dream, images of hugging and kissing, images of a brighter and more relaxed future. One beautiful day, praise to my love who has given me the strength to struggle through all this cramming, I will have a work where I feel confident. I will be able to enjoy my knowledge and use it to the benefit of other people, too. Me and her, we will be living under the same roof, helping out each other every day. And finally, in my arms I see a precious little child -

Then someone hits the glass of the frame with a hammer, and cracks spread over the picture, reaching the edges in every direction.

I wish, but I do not have the strength to believe. Yes, I live on day to day, but I can feel inklings of chaos lurking just behind the corner, beyond the walls, and above the ceiling, somewhere my eyes cannot reach. I am not controlling the flow of things, and my intuition says something is wrong. If I only knew what it is.

Of course, one big thing disheartening me is my family. Mom and dad, they are friendly and well-meaning people, but they do have their limits, which I incidentally have crossed.

Every time we visit them, they will smile at Shizuna and welcome her. They even like her as a person. But to them, she is "Akiko's friend", and that is not going to change. They do know, but that is unimportant. Their only child, the obedient daughter and good pupil, is to become happy in her life, which implies being normal. Thus not to love at all is more happiness than to love Shizuna with the burning passion I have for her under my restrained surface.

And my parents are not even that strict about what being normal means. They would accept me becoming an artist, for example, which I cannot say about many other parents I know. They would accept me becoming a menial worker if I showed true interest for that instead of my books. But the only form of grown-up love they recognize is the love between a man and a woman, the love that naturally bears fruit.

And indeed, whenever I think about having a baby, I get confused and oppressed. My own feelings are telling me that either of us could give birth and I would love the child with my heart and my soul. But how many times have I been told by others that it would not be real, that the child will be either Shizuna's or mine... and yadda yadda, I do not want to go through the logical traps of that discussion once again. All I know is other people have destroyed my self-confidence so that I cannot trust my own judgment any more. What will I say if it turns out that I was wrong and everybody points at me, saying, "We told you!"

I have nobody I could really talk about these things. Shizuna does not care, not yet. And perhaps she is right. She is telling me to concentrate on what is here and now, and it feels comforting to hear her say so, but unfortunately my nature does not work that way. I need to work out my doubts, otherwise they will come haunting me. And, just between me and you, I have plenty. It's just that Shizuna's love and care have obscured most, but I know they are somewhere out there waiting for me - and for their moment.

I feel an aching lump growing in my throat. I give a quiet groan in my discomfort, then attempt to pull my arm from under Shizuna as smoothly as I possibly can. No use, she has indeed rested her full weight on me.

Do I really have to?

Do I really?

"Shizuna," I whisper.

No answer.

"Shizuna? Shizuna? Love?" I say, gradually raising my voice.

"Mmmhmhm? Whutisit?"

"I... Please forgive me, but I would rather sleep on my side."

"Akiko? You silly, how long have you waited? You should have woken me up right away!"

I am blushing. She knows me like the back of her hand, even though we have been together no more than a few months. If only I could say the same about knowing and understanding her.

Without a warning, Shizuna reaches out to me with her face, our lips meet, and her tongue slides into my mouth. I let out a smothered "eep", then answer her kiss. I would never dare take the initiative right after waking up, worrying about if the taste in my mouth is not too fresh. But whenever she attacks me like this, I am as responsive as anyone could possibly be.

These are the moments when I just know Shizuna is the living fulfilment of my dreams. Curiously enough, for she is younger than I am. I always imagined the woman of my life would be, like, two years older than myself. Apparently I confused natural courage with maturity brought with age.

"I love you, Akiko," she whispers as she sits up.

I hastily unbutton my pajamas and throw them on the floor, feeling embarrassed. I do not feel like making love at this moment, not at all, but should she even try to seduce me I would not be able to resist.

But no. The sight of my bare breasts in the darkness of the room does not startle her to the slightest. She just smiles at me and asks, "This is what you want, isn't it?"

Shizuna lies down on the sheets, turning her back to me and bending her legs. This is how I am able to cling to her tighter than any other way while lying comfortably.

"Shizuna", I whisper to her, small tears in my eyes, "I love you. I love you so."

She falls asleep very soon, a lot sooner than I do. But the dreams I have for the rest of the night, as far as I can tell, are all pleasant and calm.

Hentain yin ja yang

Viime päivinä olen vaihtelevista syistä tutkiskellut aineistoa, jota ei sovi ainakaan perusteellisesti käsitellä AnimeB-foorumilla.

Minulla on pitkästä aikaa tilaisuus palata »Alastomain sylien» pariin ja kirjoittaa jopa tämän päiväkirjan alkuperäiseen aiheeseen liittyvää tekstiä. En ole tällä välin suinkaan vieraantunut visual novel -pelien maailmasta vaan havainnut muita tapoja etsiä ja jakaa tietoa - tältä osin pikku hiljaa paranevan englanninkielisen Wikipedian lisäksi kysymykseen tulevat vaikkapa The Visual Novel Database (VNDB) sekä Danboorun wiki. Jälkimmäiseen olen kirjoittanut lyhyet artikkelit ainakin pelistä »White Breath: With Faint Hope» sekä »Shuffle!»-sarjan osista »Tick! Tack!» ja »Really? Really!».

***

Viime sunnuntaina (19.12.2010) V:n hankkima pornodōjinshi innoitti kohtalaisen kiinnostavan keskustelun, johon osallistuimme lähinnä V:n tuttu »Eru-chan» ja minä. Kyseinen sarjakuvateos oli Yasutaka Akenamin (piiri: C. R’s Nest) »Wounded Valkyrjur» (2010), ja se perustui taistelupeli »Arcana Heartiin». Akenamin taide oli kaunista, mutta kuten niin usein käy, esileikkikohtausten kasvokuvat saivat minut lämpenemään paremmin kuin varsinaiset rakastelukohtaukset. Se, etten ymmärrä japania, saattoi joko latistaa tunnelmaa tai olla täysin yhdentekevää; luettuani Danboorun pornokäännöksiä jo hyvän aikaa voin todeta, etteivät läheskään kaikki tekstit syvennä hahmoja olennaisesti. Jopa päinvastoin. Kuvailin Eru-chanille sen hillityn mutta kainostelemattoman hentai-tyylin, joka minua parhaiten puhuttelisi. Hän kertoi, että sellaisia kuvituksia kyllä tehdään, mutta vähän.

***

Mitä Danboorun käännöksiin tulee, äskettäin löysin sivustolta taiteilija Yumiyan mainion, nähtävästi alun perin Pixivissä julkaistun sarjakuvan »Futanari Sakuya». Sankarittarena on tietenkin »Tōhō Project» -ampumapelisarjan hahmo, Punaisen paholaisen kartanon rakastettu pääsisäkkö Sakuya Izayoi. Tarinassa on hyvinkin suorasukaisia ruutuja, mutta pornokuvat eivät ole sen tärkein sisältö. Ennemminkin niin, että mitä suurempi jännite rakastelukohtaukseen liittyy, sitä todennäköisemmin yksityiskohdat jätetään lukijan mielikuvituksen varaan. Vaikka piirrosjälki on paikoin sekavaa, ovat hahmojen ilmeet ja kerronta enimmäkseen nautittavia. Tarina ei säväytä omaperäisyydellään, vaan sen suurimpana vahvuutena on muista Tōhō-teoksista tuttujen kliseitten nokkela ja häpeilemätön käyttö. (Muistakaa, että tätä kirjoittaa Ken Akamatsun »Love Hina» -sarjakuvan ihailija.) Eniten minua häiritsi se, että kehitellessään yōkaitten ominaisuuksia Yumiya näköjään sekoitti taolaiset käsitteet yinin ja yangin keskenään. Sopimatonta - tai sitten Hong Meiling esitettiin varsinaisena tyhjäpäänä. Yumiyan törkeänihana tulkinta pikkupiru Koakumasta sai minut harmittelemaan sitä, ettei hahmo esiinny piirtäjän muissa töissä.

Mistä tässä perimmältään lieneekään kyse?

(Jos sarjakuvasivut näkyvät liian pieninä, kokeilkaahan sivun vasemman laidan »Statistics»-osuuden linkkiä »Size».)

Toinen Danboorussa saatavilla oleva sarjakuva, joka muistuttaa »Futanari Sakuyaa» sekä aihepiiriltään että paikoin huumoriltaan, on Gustavin (~ Gusutafu) »I Love Sakuya». Suurinta osaa tästä tarinasta ei valitettavasti ole käännetty englanniksi, ja jälleen minun on sanottava, että hahmot ovat ilmaisuvoimaisimmillaan aivan muina hetkinä kuin intohimon päästessä valloilleen.

Ajatella, jos jumalat rankaisisivat Sakuyaa!

***

Danboorun visual novel -kuvavalikoimista olen tällä viikolla kiinnittänyt erityistä huomiota »Flyable Heartiin» (Unisonshift, 2009). Pelin hahmojensuunnittelusta ja kuvituksesta vastaa taiteilija Noiji Itō (~ Noizi Ito), joka tunnetaan mm. työstään »Shakugan no Shanan» ja »Haruhi Suzumiyan» kuvitusten parissa.

Flyable Heartin hahmoista minut oli jo aiemmin lumonnut päähenkilö Yui Inaba: Erinomaisen suloinen myös vaatteet yllään (eikä vähiten siksi, että on niin perso donitseille ja muulle makealle), leikkisä ja mitä ilmeisimmin muutenkin pidäkkeetön nautiskelija luonteeltaan. Ikävä kyllä pelin mainossivustolla julkaistu Yuin hahmoprofiili paljastaa äänen ja puhetavan, jotka alkaisivat hyvin nopeasti repiä hermoja. Saman pelin hahmo Mayuri Shirasagi luo ulkoisella olemuksellaan ja äänellään rauhallisen ja puoleensavetävän kokonaisvaikutelman, joka viettelisi minut nopeasti. Mutta kuinka käykään, kun niin aikuismaisesti esiintynyt Mayuri joutuu riisuutumaan? Äkkiä edessäni on punasteleva teinityttö, joka herättää enemmän hoivaamisviettiä kuin intohimoa.

Toden totta, joskus pelien naiset ovat yhtä arvaamattomia kuin todellisen elämän esikuvansa.

***

Hupaisa yksityiskohta: Japanilaisista kuvituksista niin tutut paperipyyherasiat (kuvassa »Lucky Starin» Konata Izumi mieliharrastuksensa parissa; taiteilijan nimi on vahvistamattoman tiedon mukaan Yukiko Horiguchi) ovat minun elämässäni olleet yhtä eksoottisia kuin avoautot. Suosin kotimaista talouspaperia. Tätä kirjoittaessani minulla on kuitenkin edessäni muutama vuosi sitten ulkomaanmatkalla ostamani pahvinen Kleenex-pakkaus, ja se tyhjenee hyvää vauhtia. Kiitos kysymästä, ei Yuin eikä Mayurin ansiosta vaan nuhan takia.

My Patchouli Fanfic Was Here

Edited 27th August 2011:

Dear readers, I have removed my Tōhō Project fanfic, which was about Patchouli Knowledge the witch and her friends.

As improbable as it feels to me, if somebody out there has read the story and will be missing it, he or she does have a chance to get a copy. Please leave a comment, preferably including your e-mail address or some other contact info and a short explanation of why you need the text. I will get back to you sooner or later, although it might take very long before I log in next time.

Sorry for the inconvenience.

"Ja lisäsin pieniä yksityiskohtia"

Brief in English: I am being whiny about having a bad day and celebrate Takako Shimura for impressing me once again (the former links). Also, I introduce some beautiful music related to the 1975 movie "Pinchcliffe Grand Prix" (original Norwegian title "Flåklypa Grand Prix"; the latter links).

***

Minulla on ollut tänään huono päivä, ehkä pahin olo sitten viime joulukuun. Tavallaan pahempikin, koska silloin olin voinut puhua asiat selviksi ja minun tarvitsi vain tehdä surutyö. Tänään joudun kohtaamaan ongelmia, jotka ovat sisälläni. Eikä kukaan pidä sylissä.

Shimura auttoi minua joulukuussa, ja Shimura auttaa minua tänään.

"Hōrō musukon" kerronta heittelehtii. Kun tekijä esittelee kokonaan uusia henkilöitä ja asetelmia, esimerkiksi lukuvuoden alun, hän menettää otteensa, muuttuu kömpelöksi ja sekavaksi. Vahvimmat sivut taas ovat aivan uskomattoman ilmaisuvoimaisia. Pelkkä oikein sijoitettu kuvaton tekstiruutu, jopa englanninkielisenä käännöksenä, saattaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Joulukuussa luin yhden maailman kauneimmista yksipuolisen rakkauden tunnustuksista. Tänään edessäni on kohtaus siitä, kuinka luova nuori äkkiä oivaltaa, mitä hänellä on sanottavana. Kirkas hetki, jona kaikki on selvää, niin muoto kuin sisältö.

En tiedä, toimiiko se irrallisena, ilman edellisten lukujen hidasta kehittelyä.

Sivu 175 (40. luku)

Sivu 176 (40. luku)

Mutta minulle tuli itku silmään, se oli niin kaunista ja minä olin niin väsynyt.

Jos arvostat räpin estetiikkaa, voit myös kuunnella tämän:

Multicyde: Not for the Dough (1999)

Jos et, niin voit kokeilla kerron alkuperäistä versiota:

Sigmund Groven: Tema fra Flåklypa Grand Prix (1975; säv. Bent Fabricius-Bjerre)

Voit nähdä lehtien varisevan

This is a bilingual entry. English is preceded by my native Finnish.

***

Aivan upeaa.

Pitkään aikaan ei kyllä ole nähty uusia skanlaatioita Takako Shimuran sarjakuvasta "Hōrō musuko". Mutta kun tänään kävin vaihteeksi vilkaisemassa Kotonohan sivuja, selvisi, että hanke saattaa vielä olla elossa. Paljon suurempi uutinen oli, että saman tekijän "Aoi hanasta" on tulossa animaatioversio!! Tämän luulisi merkitsevän sitä, että Shimuran suosio sen kuin kasvaa Japanissa, ja häneltä on odotettavissa vielä paljon tuotantoa.

Entä länsimaisen yleisön suhde tähän? Saadaanko AH-animesta fanien tekstittämä tai suorastaan kaupallinen englanninkielinen versio keräämään lisää seuraajia? Käsittääkseni animen katseleminen on Yhdysvalloissa reippaasti suositumpaa kuin mangan lukeminen, joten tämän animen menestys saattaa muodostua ratkaisevaksi sen kannalta, miten tunnetuksi Shimura nousee länsimaisten Japani-harrastajien keskuudessa tai jopa englanninkielisellä viihdemarkkina-alueella.

Jos Alison Bechdel on pärjännyt, Takako Shimura ansaitsee saman.

Olenpa saanut miettimisen aihetta odotellessani, että joku (miten olisi Voltti-lehti?) julkaisisi Shimuraa suomeksi.

***

I'm in heaven.

True, there have been no new scanlations of "Hōrō Musuko" by Takako Shimura for a long time. But today, when checking Kotonoha for a change, I learned that the project might be still alive. And what is much more, there is going to be an animated version of "Aoi Hana" (Sweet Blue Flowers) by the same author!! This should mean that Shimura is increasingly popular in Japan and we can expect a lot more stuff from her.

But what about the western audience? Will the AH anime be fansubbed or even licensed to gather more fans? As far as I understand, anime is far more popular in the United States than manga, and thus a successful anime might prove crucial to the future of Shimura's works among the western japanophile circles or even in the commercial English-language market.

If Alison Bechdel has been able to cut it, Takako Shimura deserves the same.

Lots to ponder about while waiting for Finnish translations of Shimura's works.

***

PS./JK. To add to the confusion, I just realized Kotonoha has gotten a mysterious rival in scanlating HM. Kaiken muun hämmentävän lisäksi tajusin juuri, että Kotonohan HM-skanlaatiohanke on saanut tuntemattoman kilpailijan.

Kainosti kuin Kaede?

On seuraavan kokeilun aika.

Tajusin tänään, että maallikoksi olen viimeisten vuoden parin kuluessa kerännyt aika paljon hajatietoa aiheesta, jota en varsinaisesti itse harrasta ja josta on rajallisesti tietoa saatavilla esimerkiksi englanninkielisessä Wikipediassa, suomenkielisestä puhumattakaan. Kyseessä ovat niin sanotut visual novel -tietokonepelit, joista kaapattua kuva-aineistoa eroottisen animen ja mangan ystävät laajalti levittävät verkossa.

Keräämäni tieto ei oikein yllä sille tasolle, että minun kannattaisi syöttää sitä Wikipediaan. Oman pikku harrastussivuston toimittaminen olisi luontevin vaihtoehto. Uuden blogin perustaminen on helpompaa.

Saman tien voisin kirjoitella muitakin ajatuksiani sukupuolisuudesta ja rakkaudesta. Aiemmin olen puinut näitä aiheita muun muassa verkkokeskusteluissa, mutta tällä hetkellä verkkopäiväkirjan tarjoama kotikenttäetu houkuttelee.

Suositeltavia linkkejä:

Visual novel -peleistä suomeksi

Visual novel -peleistä englanniksi

Kaede Kitajima, tämän päiväkirjan suojelija