Hentain yin ja yang

Viime päivinä olen vaihtelevista syistä tutkiskellut aineistoa, jota ei sovi ainakaan perusteellisesti käsitellä AnimeB-foorumilla.

Minulla on pitkästä aikaa tilaisuus palata »Alastomain sylien» pariin ja kirjoittaa jopa tämän päiväkirjan alkuperäiseen aiheeseen liittyvää tekstiä. En ole tällä välin suinkaan vieraantunut visual novel -pelien maailmasta vaan havainnut muita tapoja etsiä ja jakaa tietoa - tältä osin pikku hiljaa paranevan englanninkielisen Wikipedian lisäksi kysymykseen tulevat vaikkapa The Visual Novel Database (VNDB) sekä Danboorun wiki. Jälkimmäiseen olen kirjoittanut lyhyet artikkelit ainakin pelistä »White Breath: With Faint Hope» sekä »Shuffle!»-sarjan osista »Tick! Tack!» ja »Really? Really!».

***

Viime sunnuntaina (19.12.2010) V:n hankkima pornodōjinshi innoitti kohtalaisen kiinnostavan keskustelun, johon osallistuimme lähinnä V:n tuttu »Eru-chan» ja minä. Kyseinen sarjakuvateos oli Yasutaka Akenamin (piiri: C. R’s Nest) »Wounded Valkyrjur» (2010), ja se perustui taistelupeli »Arcana Heartiin». Akenamin taide oli kaunista, mutta kuten niin usein käy, esileikkikohtausten kasvokuvat saivat minut lämpenemään paremmin kuin varsinaiset rakastelukohtaukset. Se, etten ymmärrä japania, saattoi joko latistaa tunnelmaa tai olla täysin yhdentekevää; luettuani Danboorun pornokäännöksiä jo hyvän aikaa voin todeta, etteivät läheskään kaikki tekstit syvennä hahmoja olennaisesti. Jopa päinvastoin. Kuvailin Eru-chanille sen hillityn mutta kainostelemattoman hentai-tyylin, joka minua parhaiten puhuttelisi. Hän kertoi, että sellaisia kuvituksia kyllä tehdään, mutta vähän.

***

Mitä Danboorun käännöksiin tulee, äskettäin löysin sivustolta taiteilija Yumiyan mainion, nähtävästi alun perin Pixivissä julkaistun sarjakuvan »Futanari Sakuya». Sankarittarena on tietenkin »Tōhō Project» -ampumapelisarjan hahmo, Punaisen paholaisen kartanon rakastettu pääsisäkkö Sakuya Izayoi. Tarinassa on hyvinkin suorasukaisia ruutuja, mutta pornokuvat eivät ole sen tärkein sisältö. Ennemminkin niin, että mitä suurempi jännite rakastelukohtaukseen liittyy, sitä todennäköisemmin yksityiskohdat jätetään lukijan mielikuvituksen varaan. Vaikka piirrosjälki on paikoin sekavaa, ovat hahmojen ilmeet ja kerronta enimmäkseen nautittavia. Tarina ei säväytä omaperäisyydellään, vaan sen suurimpana vahvuutena on muista Tōhō-teoksista tuttujen kliseitten nokkela ja häpeilemätön käyttö. (Muistakaa, että tätä kirjoittaa Ken Akamatsun »Love Hina» -sarjakuvan ihailija.) Eniten minua häiritsi se, että kehitellessään yōkaitten ominaisuuksia Yumiya näköjään sekoitti taolaiset käsitteet yinin ja yangin keskenään. Sopimatonta - tai sitten Hong Meiling esitettiin varsinaisena tyhjäpäänä. Yumiyan törkeänihana tulkinta pikkupiru Koakumasta sai minut harmittelemaan sitä, ettei hahmo esiinny piirtäjän muissa töissä.

Mistä tässä perimmältään lieneekään kyse?

(Jos sarjakuvasivut näkyvät liian pieninä, kokeilkaahan sivun vasemman laidan »Statistics»-osuuden linkkiä »Size».)

Toinen Danboorussa saatavilla oleva sarjakuva, joka muistuttaa »Futanari Sakuyaa» sekä aihepiiriltään että paikoin huumoriltaan, on Gustavin (~ Gusutafu) »I Love Sakuya». Suurinta osaa tästä tarinasta ei valitettavasti ole käännetty englanniksi, ja jälleen minun on sanottava, että hahmot ovat ilmaisuvoimaisimmillaan aivan muina hetkinä kuin intohimon päästessä valloilleen.

Ajatella, jos jumalat rankaisisivat Sakuyaa!

***

Danboorun visual novel -kuvavalikoimista olen tällä viikolla kiinnittänyt erityistä huomiota »Flyable Heartiin» (Unisonshift, 2009). Pelin hahmojensuunnittelusta ja kuvituksesta vastaa taiteilija Noiji Itō (~ Noizi Ito), joka tunnetaan mm. työstään »Shakugan no Shanan» ja »Haruhi Suzumiyan» kuvitusten parissa.

Flyable Heartin hahmoista minut oli jo aiemmin lumonnut päähenkilö Yui Inaba: Erinomaisen suloinen myös vaatteet yllään (eikä vähiten siksi, että on niin perso donitseille ja muulle makealle), leikkisä ja mitä ilmeisimmin muutenkin pidäkkeetön nautiskelija luonteeltaan. Ikävä kyllä pelin mainossivustolla julkaistu Yuin hahmoprofiili paljastaa äänen ja puhetavan, jotka alkaisivat hyvin nopeasti repiä hermoja. Saman pelin hahmo Mayuri Shirasagi luo ulkoisella olemuksellaan ja äänellään rauhallisen ja puoleensavetävän kokonaisvaikutelman, joka viettelisi minut nopeasti. Mutta kuinka käykään, kun niin aikuismaisesti esiintynyt Mayuri joutuu riisuutumaan? Äkkiä edessäni on punasteleva teinityttö, joka herättää enemmän hoivaamisviettiä kuin intohimoa.

Toden totta, joskus pelien naiset ovat yhtä arvaamattomia kuin todellisen elämän esikuvansa.

***

Hupaisa yksityiskohta: Japanilaisista kuvituksista niin tutut paperipyyherasiat (kuvassa »Lucky Starin» Konata Izumi mieliharrastuksensa parissa; taiteilijan nimi on vahvistamattoman tiedon mukaan Yukiko Horiguchi) ovat minun elämässäni olleet yhtä eksoottisia kuin avoautot. Suosin kotimaista talouspaperia. Tätä kirjoittaessani minulla on kuitenkin edessäni muutama vuosi sitten ulkomaanmatkalla ostamani pahvinen Kleenex-pakkaus, ja se tyhjenee hyvää vauhtia. Kiitos kysymästä, ei Yuin eikä Mayurin ansiosta vaan nuhan takia.